Ami jakoi ihanassa säästölippaassa kaikille omat matkasäästöt. Olimmehan taas ahkerasti säästäneet tätä matkaa varten kahden vuoden ajan.
Lento Luftahansalla klo 8.95 Frankfurtin kautta
Frankfurtin kentällä oli parin tunnin vaihtoaika ja käytimme sen hyödyksi tilaamalla pullon kuohuvaa.
Lissabonin kentälle on päästy ja odottellaan tässä matkalaukkuja. Kentältä ei ollut pitkä matka hotellille ja taxilla se sujui mukavasti.
Hotellimme Fenix Lisboa. Huoneiden selvittelyssä meni jonkin aikaa. Anki ja Milla olivat saaneet huoneen, missä oli yksi 120 cm leveä sänky, vaikka varaus oli kahteen erilliseen vuoteeseen. Huone löytyi kaikille, Carita oli yksin omassa huoneessa ja kaikkien meidän huoneet olivat eri kerroksessa..
Kun tavaramme olivat jotakuinkin järjestyksessä huoneissamme, olimme valmiit ottamaan ensiaskeleet Lissabonin kaduilla. Hotellilta oli n 1.5 km:n matka varsinaiseen vanhaan keskustaan, mutta keskellä kahta isompaa ajokaistaa Avenida de Liberdalea oli leveä puistobulevardi, mitä oli mukava kävellä.
Lissabonin ydinkeskusta Alfama ja Bairro Alto otettiinkin ensimmäisenä kohteeksi. Kierros raitiovaunulla oli myös heti koettava.
Carita hieman arkaili, mutta Uma otti tilanteen haltuunsa ja löysi nopeasti uuden kaverin.
Keskustaa halkovan pääkadun päässä oli komea barokkityylinen riemukaari . Paikalla sijainneen kuninkaanpalatsin mukaan kutsutaan riemukaaren edessä olevaa aukiota yhä Palatsinaukioksi. Leveä Rio Tejo on heti aukion toisella puolella.
Nyt olimme jo kierrellet sen verran, että kaikille maistui kylmä olut ja ruoka.
Illalla vielä ihailimme kaupungin valoja ja suihkulähteitä ennen nukkumaan menoa.
Torstai 17.5.2012
Aamulla söimme runsaan aamiaisen hotellin isossa ruokasalissa. Tarjoilusta ei ollut puutetta.
Kävelimme alas rantaan, mistä pääsimme raitiovaunulla Belemin kaupunginosaan. Täältä Belemistä Tejo joen suulta on lähdetty purjehdusmatkoille tuntemattomiin maihin.
Joskus voi käydä ikäviäkin asioita matkalla, kuten tällä kertaa melkein typötyhkässä raitiovaunussa tapahtui.
Carita sai päänsärkyyn apua Ankilta - sitä tässä iloitaan.
Belemin kahvila ja ne kuuluisat leivokset olivat meillä ensimmäisenä kohteena
Kun maksun aika tuli, niin Ami ei löytänyt lompakkoa. Yksinkertaisesti taskuvaras oli ollut vikkelä ratikassa ja kaikki muistavat tyypin, joka silmäili meitä ratikassa. Alkoi luottokorttien kuolettaminen ja arvatenkin harmi oli suuri. Käteistäkin rahaa oli melko paljon.
Lähistöllä oli paikallinen poliisilaitos. jossa ystävällisesti pyydettiin kääntymään keskustassa olevan pääpoliisiaseman puoleen.
Leivokset oli syöty ja jatkoimme kiertelyä Belemissä. Tutustuimme Mosteiro dos Jeronimoksen luostaron kirkkoon ja puistoon.
Rannassa oli uljaasti seisova valtava kulmikas monumentti, joka pystytettiin vuonna 1960, kun Henrik Purjehtijan kuolemasta oli kulunut 500 vuotta. Sen tarkoitus on kunnioittaa merenkulkijoita, kuninkaallisia tukijoita ja kaikkia niitä, jotka olivat luomassa Portugalin löytöretkien kulta-aikaa.
Päivä oli edennyt jo pitkälle ja kaikilla oli huikea nälkä. Siispä ensimmäinen ravintola, jonka saimme näkösälle valittiin ruokapaikaksi.
Se olikin kalaravintola ja tuoretta kalaa oli tarjolla.
Lautaseltamme löytyi Sea Bassia joka oli tosi maukasta.
Palasimme takaisin keskustaan. Ami meni poliisiasemalle hoitamaan rikosilmoitusta ja me muut jäimme ulkosalle terassille istumaan.
Hotellilla ehdittiin myös käydä välillä lepäämässä ennen iltaruokaamme.
Kaikesta päivän harmeista huolimatta jaksoimme jo illalla hymyillä. Ostimme katukauppiaalta vilkkuvia korvia + muuta rekvisiittaa ja ilta jatkui hilpeänä yömyöhään saakka.
Metrolla ajoimme illan päätteeksi hotellille.
Perjantai 18.5.2012
Aurinko paistoi ja alotimme päivän kävelemällä kaupungin länsipuolelle, mistä löysimme puistoja ja kirkkoja.
Palasimme myös kävellen takaisin keskustaan ja söimme kevyen salaattilounaan ulkoterassilla matkan varrella.
Paluumatkalla Baixan kautta pääsimme katsomaan tätä aikoinaan ollutta Lissabonin suurinta goottilaista karmeliittakirkkoa, joka tuhoutui 1755 maanjäristyksessä. Kirkossa oli ollut tapahtumahetkellä messutilaisuus ja tuhansien kilojen edestä kivitavaraa putosi alla olevien ihmisten niskaan. Kirkon pääkuoren katto kesti maanjäristyksen ja siinä osassa toimii nyt arkeologinen museo.
Ennen hotellille paluuta kiersimme vielä pienen ratikkakierroksen kaupungin itäpuolella Alfaman alueella.
Ja arvat saattaa, että illan tullessa olimme taas nälkäisiä.
Lauantai 19.5.2012
Vuorossa oli kirpputori, joka sijaitsi Alfaman alueella ja menimme sinne raitiovaunulla. Alue ei ollut kovin suuri, mutta kauppiaat olivat siellä vieri vieressä myymässä uutta ja vanhaa tavaraa.
Lounaspaikkamme.
Päivää oli taas käytetty hyväksemme kiertelemällä lähes koko Alfaman alue, kirpputori, kirkot ja linna.
Viimeinen iltamme ja ruokailimme keskustan alueella. Palvelu oli loistavaa ja ruoka sanomattakin hyvää.
Sunnuntai 20.5.2012
Lähtöpäivämme oli harmaa ja sateinen. Aamupäivä oli vielä käytettävissä ja Elvador de Santa Justan hissi näkemättä. Se löytyi helposti. Tämä uusgoottilainen hissi rakennettiin 1900-luvun taitteessa.Suunnittelija oli ranskalainen arkitehti Raoul Mesnier du Ponsard, joka oli Alexandre Gustave Eiffelin oppilas. Rautainen filigraanikuvioin koristeltu rakennelma on Baixan alueen silmiinpistävimpiä maamerkkejä. Menimme hissikorilla ylös ja kävelimme takaisin Baixan pikkukatuja alas.
Vielä ehdimme kahville ja jäätelölle ennen hotellille paluuta ja matkaa lentokentälle.
Ami halusi päästä kolikoista eroon vielä lentotermiaalissa, tarkkaa oli laskeminen, mutta riitti kuitenkin.
Vaihto paluulennolla myös Frankfurtissa. Se olikin nopea vaihto, emme ehtineet nyt tilata kuohuvaa.
Ja kotona Helsingin lentokentällä maanantain puolella klo 01.00
.jpg)
