Keskiviikko 23.4.2014
Viisi naista on taas lähdössä maistelemaan makuja ja fiilistelemään tunnelmia tällä kertaa Madridiin.
Kaksi vuotta on kulunut nopeasti edellisestä kaupunkilomasta ja nyt on taas aika hypätä koneeseen ja lähteä matkalle.
Lentoliput olivat tilattu jo viime vuoden puolella ja ne olivat myös maksettu säästötililtämme.
Hotelli oli myös etukäteen tilattu ja sijaitsi aivan Madridin keskustassa.
Huhtikuun alussa kassanhoitaja laittoi porukalle tiedot maaliskuun rahatilanteesta. Jokainen sai sitten päättää paljon kerätystä summastaan ottaa mukaansa ja paljon jättää pesämunaksi seuraavaa matkaa varten.
Ami kävi pankissa nostamassa rahat ja laittoi ne jokaiselle omaan Marimekko kukkaroon. Kukkarot Marimekkopussiin ja pikku Myy sinetillä kiinni.
myös lähtömaljat on skoolattava.
Lisäksi Ami jakaa meille matkakassan yhteiseltä tililtämme. Mukana Marimekon 'kuoressa' on pieni Marimekon kukkaro- euroja oli vaan niin paljon, että eivät mahtuneet kukkaroon.
Ulla-Maj yllättää myös lähtölahjalla. Saamme kaikki sisätossut pidettäväksi hotellihuoneessa.
Ihania yllätyksiä.
Koneeseen tsekkaus tapahtui automaatilla ja kone arpoi meidät lähes jokaisen eri penkkiriveille. Turvatarkastuksessa koneet piippasivat Amille ja käsilaukkukin vietiin erityis-syyniin. No, tupla ruumiintarkastuksen jälkeen Ami pääsi muitten luo. Ulla-Maj ja Anki pääsivät koneessa vierekkäin ja me muut olimme sitten peräkkäisillä riveillä taaempana koneessa käytävän eri puolilla.
Ja niin matka alkoi. Näytti olevan ruuhkaa päästä ilmatilaan myös näin keskellä viikkoa. Siinä sitten koneet menivät kiltisti rivissä lähtöradalle.
Koneessa tarjoilu ei ollut maata mullistavaa - kahvi, sämpylä ja pieniä kylmiä perunoita.
Yllätyimme myös siitä, että Finnairin koneessa henkilökunta ei puhut kumpaakaan kotimaista kieltä, vaan pelkästään englanti ja espanja olivat käytössä. Jälkeenpäin kuulimme, että Euroopan lennoista vain Espanjan lennoilla ei ole suomalaista henkilökuntaa.
Madridin yllä jouduimme hieman kiertelemään ennen kuin saatiin lupa laskeutua. Kirkkaan sään ansiosta saimme ihailla maisemia.
Matkalaukut tulivat nopeasti, eikä kenenkään laukku ollut eksynyt toiselle lennolle, joten pääsimme nopeasti taksijonoon. Kahdella taksilla sitten kohti hotelli Modernoa. Taksit ajoivat eri reittiä kaupunkiin, mutta sattumalta kohtasimme keskustan torilla Plaza de la Puerta del Sol:lla jonka toisessa päässä oli hotellimme. Saatuamme huoneemme kävimme vain viemässä laukut sinne ja lähdimme lähistölle syömään. Löysimme sivukadulta pienen mukavan tuntuisen Parrilla De Mario-nimisen ravintolan joka osoittautui tarjoilun puolesta hämmästyttävän anteliaaksi.
Heti pöytään päästyämme meille tuotiin ruokalistat ja lasilliset kuohuviiniä. Lupaava alku. Tilattuamme ruuat saimme vielä pienet lasilliset Gazpachoa-espanjalaista kylmää keittoa alkumaistiaisiksi.
Ruoka maistui kaikille vaikka olikin jo melkein puoliyö. Päivä oli ollut pitkä ja pyysimme laskun ilman jälkiruokaa. Laskun mukana saimme vielä kahdet yödrinkit, johan siinä oli tarpeeksi jälkiruokaa.
Palasimme suoraan hotelliin puolen yön jälkeen ja kaikille maistui uni.
Huoneessa 420 vatsalääkepullot nostettiin jo varmuuden vuoksi valmiiksi yöpöydälle seuraavaa aamua varten. Sama toimenpide oli varmaan tapahtunut myös huoneessa 417. Emme halunneet riutua vatsataudissa tämän lyhyen ajan Madridissa ollessamme.
Torstai 24.4.2014
Heräämme aamulla vesisateeseen. Se ei tullut kuitenkaan yllätyksenä, sillä sääennusteet olivat luvanneet sadetta. Kiemurtelimme alas kolme kerrosta aamiaishuoneeseen klo 8.30.
Pieni ruokasali täyttyi nopeasti, mutta saimme kuitenkin yhteisen pöydän seurueellemme.
Aamiaistarjoilu oli pitkällä pöydällä huoneen seunustalla. Tarjottavaa oli ihan kiitettävästi, vaikkakin jotkut tajoiluastiat olivat tyhjinä ja saimme odotella niiden täyttymistä. Pöydät olivat hyvin ahtaasti sijoitettuna ja saimme kierrellä ja puikkelehtia pöytien välissä hakiessamme aamupalaa.
Saimme kuitenkin riittävän määrän aamupalaa ja vatsamme täyteen.
Aamupalan jälkeen takaisin huoneisiin. Reppuihin sateenvarjot, kartat ja opaskirjat. Vaatetus oli tänään kevyt-toppatakki. Hihattomat puserot saivat vielä jäädä odottamaan aurinkoisia päiviä.
Tälle päivälle oli suunnitteilla käynti kuninkaanlinnassa. Saisimmehan ainakin sen ajan olla sateelta suojassa. Joten matkaan.
Hotellimme sijaitsi aivan kävelykatu Calle del Arenalin alkupäässä. Carita oli katsonut valmiiksi opaskirjasta kävelyreitin, joka alkaisi käynnillä Descalzas Reales luostariin. Matkalla sinne ohitimme Madridin vanhimman kirjakaupan ja kujan päässä oli Cholateria San Gine´s - kaakaokahvila.
Poikkesimme myös Iglesia San Gines kirkkoon joka sijaitsi kirjakaupan vieressä. Kirkossa ei saanut kuvata, joten tallensimme jokainen omaan muistiin kirkossa olevat pyhät patsaat ja maalaukset. Lahjoitimme pienet rahasummat kirkolle, jolloin syttyi pienet sähkökynttilät pyhän patsaan eteen. Kirkko on rakennettu uudelleen sekä 1600- että 1800-luvulla vanhan keskiaikaisen temppelin päälle kirkon tuhouduttua tulipalossa kahdesti lähes täysin.
Vettä satoi ja Anki ja Milla päättivät ostaa 4 euron sateensuojat siinä uskossa, että ne kestävät koko matkan ajan. Jatkoimme kohti Cyto de la Descalzas Reales luostaria ohittaen taas yhden suklaakahvilan.
Luostari avasi portit klo 10 ja näin ollen menimme n 100 metrin jonon päähän odottamaan sisäänpääsyä.
Luostarin perusti vuonna 1559 Espanjan kuninkaan Kaarle ensimmäisen tytär, Itävallan Joanna. 1600- ja 1700- luvulla luostariin tuli paljon nuoria leskiä ja rikkaita naimattomia naisia. Luostarin rikkaudet kasvoivat ja siitä tuli yksi Euroopan rikkaimmista luostareista. Hiljalleen luostarin väestörakenne muuttui ja 1900- luvulla sisaret elivät köyhyydessä. Valtio puuttui asiaan ja vuonna1960 paavi myönsi erivapauden luostarille avata se museona.
Luostariin päästettiin vain pieni joukko kerrallaan ja jono ei näyttänyt ollenkaan liikkuvan. Kaiken lisäksi oli jatkuvaa pientä sadetta joten päätimme jatkaa matkaa ja jättää luostarissa käynnin väliin. Tässä vaiheessa olimme jo unohtaneet, että meidän piti seurata Caritan reittiä ja niin päädyimme takaisin Calle Arenalille.
Calle Arenalin pienet putiikit saivat meidät kuitenkin poikkeamaan liikkeisiin sisään. Taisi Caritalle tarttua täältä mieleinen kaulaliina ja Ankille uusi kello ranteeseen.
Kävelykatumme päättyi Piazza Isabel:in aukiolle jonka reunalla sijaitsi Ooppera sekä Teatro Real.
Matka jatkuu Oopperan ohi Plaza de Orienten aukiolle, jonka ympärillä sijaitsee upea geometrinen puisto. Sieltä löytyy 44 koristeellista patsasta ja kauniita kukkaistutuksia. Turisteja riittää ympäri vuoden kaikkialta maailmasta ja lämpöisinä päivinä voi kuunneella ja katsoa katusoittajia puistossa.
Keskellä toria sijaitsee ratsastajapatsas, kuningas Felipe IV. Patsas on tekniseltä ominaisuudeltaan mestariteos. Se on ensimmäinen hevosveistos maailmassa, jossa hevonen pysyy pystyssä ainoastaan kahden takajalan varassa ja hiukan hännän varassa. Muistomerkki avattiin virallisesti 17.11.1843.
Patsasta vartioi neljä pronssista leijonaa.
Puiston toisella puolella sijaitsee El Palacio Rela eli Kuninkaanlinna. Täällä ei ollutkaan sitten pitkiä jonoja, vaan pääsimme nopeasti lippuluukun ja turvatarkastuksen kautta linnan pihalle. 65 vuotta täyttäneet pääsivät puoleen hintaan. Riitti kun näytti henkilöpaperit.
Palatsi on kaiken tavoin merkittävä, sillä se on yksi Euroopan suurimpia palatseja, jossa on enemmän huoneita kuin yhdessäkään toisessa mantereen palatsissa. Huoneissa riittää nähtävää, sillä tilaa on 100.000 neliötä, ikkunoita on 870 ja parvekkeitakin 240 kpl.
 |
| Kuvassa Catedral de la Almudena, kirkko, jonka ovet pysyivät kiinni. |
Linnan pihalta avautuu näkymä Garden de Sabatini - puutarhaan ja palatsin takana olevaan suureen Campo del Moro - puistoon, jotka kummatkin ovat auki ympäri vuoden.
Valitettavast meiltä jäi näkemättä näyttävä kuninkaallinen vahdinvaihto linnan pääovella.
Ulkona satoi ja lähdimme linnan sisätiloihin. Kuvaaminen oli taas kielletty, mutta me kuitenkin otimme salaa edes muutaman kuva muistoksi. Emme käyttäneet salamavaloa, joten emme vahingoittaneet omasta mielestämme mitään.
Vaikka pöytä oli kauniisti katettu, emme ehtineet jäädä nauttimaan lounasta.
Lähes kolme tuntia kierreltyämme oli aika lähteä pois ja etsiä meille sopiva lounaspaikka.
 |
| Ihastuttavat katukyltit olivat kuvaamisen kohteena. |
 |
Ja talojen värit. Ihania vanhoja rakennuksia ja kaikissa samanlaisia pieniä ranskalaisia parvekkeita. |
Madridin tunnus ei näkynyt ainoastaan patsaana Puerta del Solin aukiolla, vaan sen saattoi löytää myös jalkakäytävän kivetyksenä.
Aivan Placa del Mayorin takana sijaitsi Mercado de San Miguel:in takorautainen kauppahalli (1915), todellinen espanjalaisen gastronomian temppeli. Täällä olisi ollut mahdollisuus ostaa tapaksia jokaisen makuun. Halli oli tupaten täysi, samoin alue, missä olisi voinut istahtaa ja syödä. Tapakset piti itse noutaa ympäri hallia eri myyntipisteistä ja kovan tungoksen vuoksi päätimme etsiä rauhallisemman ruokapaikan.
 |
Yllä oikealla - aivan hallin takana- alkoi varsinainen ravintolakatu Callo del os Cuchilleros.
Näimme ulkoapäin värikkään näköisen ravintolan Meson de Don Carnal :in ja menimme rohkeasti ovesta sisään. Paikka osoittautui kuitenkin hyvin vaatimattomaksi, mutta palvelua saimme hyvin.
|
Niin, tarjoilija opasti meitä ruokien määrästä, sillä aloittaessamme listata haluamiamme tapas-annoksia hän kauhistui, että meinataanko me kaikki syödä niin paljon. Kävi ilmi että annokset eivät olleetkaan pieniä annoksia ja niin jouduimme käymään ruokalista uudelleen läpi. Vihdoin saimme haluamamme ruuat ja kävimme niihin käsiksi erittäin nälkäisinä.
 |
| Vasemmalla piirakkaa, yllä katkarapuja ja alla Tortilla patatas ja Serrano-kinkkua |
 |
Serrano-kinkkua, grillattuja chilipaprikoita ja Andalusialaista keittoa |
Lähdettyämme ulos päätimme etsiä ensimmäiseksi kuuluisan possuravintolan nimeltään Botin ja käydä varaamassa sieltä pöytä meille jollekkin illalle.
Taustalla olevassa talossa sijaitsi maailman vanhin toiminnassa oleva ravintola Botin, johon kävimme varaamassa lauantaiksi pöydän klo 20 ruokailuun. Paikka on kuuluisa maitopossuista valmistetusta ateriasta.
Aukio on kovasti turistien mieleen ja siellä parveileekin aina ihmisiä. Aurinkoisella ilmalla asiaan kuuluu istahtaa terassille ja nauttia paitsi auringosta myös juomista ja ruoista. Aurinko sattui juuri pilkistämään meidän siellä ollessamme, joten mekin istuimme eräälle terassille ja joimme kupit kahvia.
Samalla saimme ihailla joitakin katutaiteilijoita, joita aukiolla oli.
Monessa pienessä liikkeessä kävimme matkalla alas hotellille. Ami sai ostettua alan kaupasta uudet Esparillokset (alla)
Esparillos kaupan vieressä oli ihana makeis- ja pikkuleipäkauppa. Sinne eksyimme, koska tarjolla oli ihanat maistiaiset. Tuliaisostoksiin emme kuitenkaan sortuneet sillä pikkuleipälaatikot veisivät paljon tilaa matkalaukuissa.
 |
| Päästyämme omalle aukiolle Puerta del Sol :lle oli sinnekkin kerääntynyt jo katutaiteilijoita. |
Aika oli vierähtänyt niin nopeasti, että meillä ei ollut kuin vajaa tunti aikaa rentoutua huoneissamme ennen iltaruokailulle lähtöä. Milla ehti kuitenkin lähikaupasta ostaa sandaalit. Kysyimme respasta mitä Paella- ravintolaa he suosittelivat ja saimmekin kahden paikan nimet, jotka sijaitsivat samalla kadulla. Saimme paikat merkattua karttaan, joten meillä oli helppo löytää perille.
Valitsimme ravintolan La Paella de Reinan (perustettu 1989) ja olimme juuri ovien avautuessa klo 20 siellä. Meille löytyi vielä vapaa pöytä ja olimme tyytyväisiä. Paikka oli aika pieni perheravintola ja loput paikat täyttyivät nopeasti.
Jätimme alkuruoan väliin ja valitsimme pääruuaksi Paellan meren elävistä. Ruoka tuotiin ensin näytille suurella paellapannulla ja siitä tarjoilija sitten jakoi lautasillemme annokset. Juomana oli taatusti laatuvarmaa Marquesin Rioja punaviiniä.
 |
  Päätimme vielä kuitenkin vatsat kylläisinä tilata jälkiruoaksi vanukasta. Huh huh, mitenhän tästä selvittiin hotellille takaisin. Yömyssyiksi otettiin huoneessa 420 konjakit. Carita oli pakko levätä ennen yöunia.  |
PERJANTAI 25.4.2014
Hyvien yöunien jälkeen olimme valmiit vastaanottamaan päivän kulttuuriannosta.
Katsaus parvekkeelta miltä päivän sää vaikutti
Kartat käteen ja suuntana taidehalli Museo Del Prado.
Ylimääräiset reput ja takit oli jätettävä talteen.
Taidehalli oli suuri ja taulut olivat esillä kahdessa kerroksessa. Emme oikein osanneet hahmottaa miten olisi ollut parasta lähteä liikkeelle. Näin jälkeenpäin viisastuneina olisi kannattanut katsoa esitteestä vain ne taiteilijoiden teokset jotka kiinnostivat. Turha yrittää ahnehtia liikaa.
Helsingin Sanomissa 1.3.14 olleen artikkelin innoittamana Amin toiveena oli saada nähdä maalaus Magdalena Venturasta, jolle alkoi kasvaa parta 37-vuotiaana.
Taulun maalasi José de Ribera (1591-1652). Maalauksessa oikealla näkyy kivilaattoja. Niihin on latinankielellä kerrottu taulun arvoituksesta. Kuvassa, tämä luonnon ihme, Magdaleena on 52-vuotias. Kun Magdaleena oli 37-vuotias, hän tuli uudestaan puberteettiin ja hänelle alkoi parrankasvu. Maalauksessa Magdaleenan vieressä on kuvattu hänen aviomiehensä Felici de Amici.
 |
| Vasemmalla pääaula, oikealla José de Riberan maalaus. |
Koululaisille pidetään myös taidehistorian tunteja oikeassa ympäristössä. Seurasimme hetken ja yllätyimme miten innokkaita pienet koululaiset olivat.
Hetken aikaa oli pakko lepuuttaa jalkoja. Koska olimme hiukan päättömästi alkaneet kierrostamme, otimme esitteen tarkempaan katsastukseen ja kävimme läpi taiteilijoiden nimet joiden teoksia halusimme nähdä.
Caritan toiveena oli muiden muassa nähdä hollantilaisen Hieronymus Boschin maalaukset. Niiden etsiminen todella kannatti.
Myös Table of the Seven Deadly Sins oli puhuttava. (oikealla)
Varsinkin maalaus The Garden of Earthly Delights (alla) puhutteli kaikkia.
  |
Puistossa eksyimme väärään suuntaan. Lopulta löysimme kuitenkin järven ja sen laidalla olevaa Monumento Alfonso XII patsaan.. Kaunis sää oli houkutellut madridilaisia soutelemaan.
Koska aikaa oli tuhraantunut järveä etsiessä niin meiltä jäi näkemättä Kristallipalatsi. Mutta täytyyhän jotain jättää seuraavaa Madridin matkaa varten.
Oli aika lähteä puistosta. Poistuimme pääportista, joka on ihan Plaza de la Independencian luona ja sen keskellä olevaa riemukaarta Puerta de Alcala.
 |
Vasemmalla Metropolis , komea kulmatalo. Liuskekivillä päällystetty kupolikatto, jonka huipulla siivekäs voitonjumalatar valvoo silmä tarkkana kaupunkia. Rakennus rakennettiin vuosina 1905
-1911 vakuutusyhtiölle La Unión y Fénix:lle. Oikealla Puerta del SOl:lla sijaitseva Karhu ja mansikkapuu- patsas on suosittu treffipaikka ja Madridin tunnus.
|
Läheltä Puerta del Sol aukiota, pieneltä sivukadulta, löysimme lounaspaikan. Kello oli jo sen verran paljon ja koska olisimme illalla menossa syömään pitkän kaavan mukaan päätimme ottaa vain pienet suolaiset tapasannokset.
Lounaan jälkeen emme malttaneet heti mennä hotelliin vaan poikkesimme tutulle kävelykadulle Calle del Arenalin kenkäkauppoihin. Ja kenkiä löytyi.
Amin reppuun oli kenkäkaupasta tarttua punaiset korkokengät. Milla houkutteli kokeilemaan jalkaan näitä punaisia luomuksia. Olivathan ne kauniin näköiset, mutta ei niillä kävellä voi. Ainakaan, jos on reilusti ylittänyt keski-iän. Kaatuminen oli lähellä, kauppias pyyhki tuskanhikeä ja talutti Amin takaisin tuolille istumaan. Tämän jälkeen esitteli vain "mummokenkiä" ilman korkoa. Ami teki kaupasta viimeistä huutoa olevista sandaaleista - punaiset nekin. Millalle oli jäänyt syksyiseltä Afrikan matkalta seebrat mieleen ja sandaalivalinta oli helppo suorittaa.
Illan ohjelman kuului Flamenco-ilta. Hotellin respasta oli taas varattu meille illallispöytä, sekä ruokailun jälkeen paikat klubille, missä tanssiesitys oli.
Ovien auettua tuotti pientä hämmennystä meidän pöytävaraus. Hotelli Modernosta oli varattu meille pöytä nimellä Margareta. Loppujen lopuksi tunnistimme sen meidän pöydäksi. Amin toinen nimihän on Margareta, joten sekaannus johtui varmaan tästä.
Meillä piti kiirettä ruokailussa, kaiki eivät ehtineet edes kahveja juomaan kun piti jo kiiruhtaa klubin puolelle. Ravintolalaskun loppusumma on jäänyt kiireessä kuvaamatta. Loppusumma oli esityksineen 350,00 euroa.
Saimme hyvän pöydän aivan esiintymislavan tuntumasta ja pian tarjoilija jo kiikutti meille 5 piccolo-pulloa Cavaa , jotka kuuluivat lipun hintaan.
Esitys oli loistava joka vei mukaansa. Esiintyjät ottivat kyllä katsomon haltuunsa. Raikuvat abloodit n. 1,5 tunnin esityksen päätteeksi ja tyytyväisinä pujahdimme ulos Madridin yöhön.
Matkalla takaisin hotelliin ohitimme monta Flamenco ravintolaa.
Halusimme vielä päättää illan hotellin vieressä olevalla terassilla ja tilasimme konjakit ja whiskit yömyssyiksi.
Tarkoitus oli juoda Irish coffeet mutta ravintolassa eivät osanneet tätä juomaa valmistaa.
Klo 1.00 menimme huoneisiimme. Uni tuli heti huoneessa 420 mutta huoneessa 417 jatkui keskustelut vielä tovin verran.
Lauantai 26.4.2014
Shoppailua aamiaisen jälkeen. Hajaannumme kahteen ryhmään pariksi tunniksi suorittamaan ostoksia ennen lounasta.
Kolmen ryhmä: Anki, Carita ja Ami lähtivät hotellin lähellä oleville pikkukaduille. Caritalla oli eilen jäänyt mieleen pusero, jota halusi vielä käydä katsomassa. Ehdimme myös poiketa kirkkoon. Sitten yllättäen seisomme kuulemma maailman suurimman Desigual liikkeen ulkopuolella. Sinne oli ihan pakko mennä vaikka kerroksia oli peräti 5. Tarttuipa sieltä kotiinviemiseksi jokunen pusero.
Desigual on Espanjan oma tuotemerkki ja on tunnettu kirkkaista väreistään ja melko suurista kuvioista.
 |
| Ami valitsi espanjalaista designia Desigual:sta |
 |
| Anki ja Milla ostivat farkkutakit Suomeen vietäväksi |
Ennen hajaantumistamme olimme käyneet kuvaamassa Madridin keskipistettä ja tälle paikalle oli myös sovittu tapaaminen.
Espanjassa ei voi olla ostamatta kenkiä. Ulla-Maj ja Milla olivat löytäneet kenkiä omalla kierroksellaan. Kaiken kaikkiaan kenkäpareja tuli ostettua 8 paria.
Tullessamme ravintolasta huomasimme naapurissa olevan pienen Caramba kaupan joka möi tosi halvalla kaulaliinoja. Maksoivat vain 3,- euroa kappale joten oli ihan pakko ostaa erivärisiä ja pituisia kaulaliinoja.
Kiertelimme vielä Plaza Mayorilla ennen hotellille paluuta.
 |
Puerta del Sol:in aukiota pidetään Madridin pääaukiona. Madridin O-pistettä kuvaava laatta löytyy aukiolta postitalon edestä. Tältä aukiolta lasketaan etäisyydet muihin Espanjan kaupunkeihin. |
 |
| Hotellimme Moderno |
Ennen huoneeseen menoa jäimme vielä juomaan kannullisen Sangriaa, sillä se oli jäänyt vielä maistelematta. Hedelmäinen sangria virkisti mukavasti .
Carita ja Ami lähtivät vielä tekemään pikaisen kauppakierroksen, me muut menimme huoneisiimme lepäilemään ennen iltamenoja. Carita muisti, että kauppa oli lähellä Plaza Oopperaa. Ei löytynyt, ja kun palasimme takaisin, niin kauppa olikin ihan hotellin naapurissa. Pieni ylimääräinen kävelyretki ei kuitenkaan haitannut.
Viimeiseksi lomapäivän illaksi olimme varanneet klo 20 ravintola Botinista pöydän. Pitkä jono oli jo kadulla saapuessamme ravintolan ulkopuolella, mutta pöytävaraus oli tehty, joten meillä ei ollut huolta. Monet muut olivat nököjään myös halunneet käydä tässä Ernest Hemingwayn lempiravintolassa. Saimme pöydän ravintolan kellarista, joka oli täpösen täysi.
Botin on vuoden 2005 olevan Guinnessin ennätysten kirjan mukaan maailman vanhin ravintola, sillä se on avattu vuonna 1725. Ruokasalit ovat melko lailla alkuperäisessä asussaan. Ravintola on tunnettu kastilialaisesta keittiöstään. Päätimme tilata menun jonka lämpimänä ruokana on talon erikoisuus, juottoporsaanpaisti, maidossa liotettu.
Alkupalaksi Andalusialainen kylmä keitto eli Gazpachon oli todella maukas. Jälkiruokana saatu jäätelö oli juuri sopivan kokoinen. Samaan hintaan sisältyi vielä 2 pulloa punaviiniä ja kivennäisvettä.
Kahdeksalta alkanut ruokailu päättyi n. klo 22.00. Seuraavat ruokailijat odottivat jo vuoroaan.
Niin lähdimme kohti hotellia ja jälleen kerran menimme Arco de Cuchilleros kaariportin läpi. Viimeisen kerran halki Plaza Mayorin aukiota ja hotelliin.
Olimme ennakoineet sauraavan aamun aikaista lähtöä. Matkalaukut olivat jo pakattuna ja taxi tilattu klo 7.15. Saisimme myös aamiaisen poikkeuksellisesti jo klo 7.00. Varmaan osaksi myös sen takia, että hotellissa yöpyi ihmisiä, jotka osallistuisivat sunnuntaiaamuna alkavaan Madridin maratoniin.
Hotellilaskunkin maksoimme jo lauantaina illalla etukäteen.
Sunnuntai 27.4.2014
Kello seitsemän olimme aamiaisravintolan luona odottamassa sisäänpääsyä. Pikainen aamupala ja 7.15 olimme valmiina aulassa odottamassa taksia. Kaupunki oli vasta heräämässä kun automme suuntasi kohti lentokenttää. Ruuhkaa ei ollut ja jo varttia vaille kahdeksan saavuimme kentälle. Saimme heti laukut tsekattua koneeseen ja iloksemme saimme paikat peräkkäisille riveille 8 ja 9.
Päätimme vielä tehdä joitain ostoksia ja sen jälkeen tehtiin treffit kahvilaan. Anki tarjosi meille kuohuviinit seuraavana päivänä olevan syntymäpäivänsä kunniaksi.
Niin oli aika lähteä kohti lähtöporttia.
 |
| HOLA tervehdykset kaikille. |
Pankkitilillä on jo pienen pienet pesämunat seuraavaa vuoden 2016 matkaa varten. Olisiko se nyt Ateenan vuoro?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin.