Ruokatreffejä kotona ja maailmalla: 2015

Tämän vuoden joulumatka onkin sitten jo legendaarinen, on nimittäinen 40. kerta sitten vuodesta 1995, kun matkustamme Tallinnaan. Lähes joka joulunalus olemme suunnanneet Tallinnaan ja tämän lisäksi vielä kesäaikaan. Tätä kannattaa jo sanoa Ystävyydeksi isolla Y:llä. Jengi on pysynyt kasassa. Tosin aina ei kaikki ole päässeet mukaan syystä tai toisesta, mutta hengessä ovat olleet mukana. Alla kuva, joka löytyi arkistosta ensimmäiseltä matkalta 1995 tammikuun 20 päivänä. Silloin ostettiin Kaubamajasta mustat untuvatakit. Se olikin ikimuistoinen ostosretki. Odotettiin myyjän palvelua, saatiin kuitit ostoksista ja käytiin maksamassa takit. Sen jälkeen mentiin kuitin kanssa takaisin myyjän luokse ja takit pakattiin paperiin ja nappulanarulla sidottiin. Paksuja villatakkejakin ostimme tältä ensimmäiseltä reissulta. Ajat ovat muuttuneet 20:ssa vuodessa, mutta edelleen meitä kiinnostaa matkat Tallinnaan. Vähän shoppailua, ruokailua ja yhdessä oloa. Mikä sen parempaa ja mukavampaa.

Ja sitten tämän päivän matkaan.

Eckerö:

Laivayhtiöksi valikoitui tällä kertaa Eckerö, joka onkin ollut yleensä meidän valinta. Muutama kerta on käytetty Tallinkin laivoja ja jopa kerran matkustettu Vikingin punaisella laivalla.

Etukäeteen ei voi tietää millainen ilma matkapäiväksi sattuu ja pääsevätkö kaikki mukaan. Tällä kertaa jäi Ulla-Maj pois ja meille muille lähtijöille sattui hyvinkin tuulinen ja sateinen sää. Tavan mukaan meillä oli päivähytti koko matkan ajaksi, tällä kertaa seitsemännellä kannella. Iso tilava hytti, missä oli mukava loikoilla matkan aikana.

Aamiaisen saimme tilattua ensimmäiseen kattaukseen - kiitos Amin - ja jo tuntia ennen laivan lähtöä istuimme aamiaispöydässä. Ruokasali ammotti tyhjyyttään, liekö syynä sää ja matkojen peruutukset vai maanantai päivä. Meitä se ei haitannut, eipä ollut ruuhkaa tarjoilupöydissä.

Neljä aamiaislautasta , jokainen omansa näköinen.

Ami piti huolen, että ruokailun jälkeen huulet olivat punattu.

Ami oli pukeutuneena yhteen lukuisista Tallinnasta hankituista villatakeista.

Ami, Anki ja Carita piipahtivat laivan myymälän puolella ennen hyttiin paluuta. Milla taas varmisti ettei pahoinvointia tule ja meni suoraan hyttiin pitkäkseen.

Myymälässä ei juuri asiakkaita ollut. Carita sai vapaasti valita ja miettiä ostoksia mallin elein.

Joulutonttu oli ehtinyt käväistä hytissämme meidän poissaollessa ja jättänyt muutaman paketin. Ne sitten jaoimme toisillemme ja loppumatka meni vuoteilla makoillen. Kaikilla oli ollut aikainen herätys ja lepäily teki hyvää. Myrskyn keinuttamassa laivassa ei kuitenkaan tuntunut pahalta kun olimme pitkällämme. Vain Carita istui sinnikkäästi sängyn päädyssä, eikä ollut edes aamulla ottanut pahoinvointitabletta.

Tallinna:

Melkein aikataulun mukaisesti olimme perillä Tallinnassa. Ja yllätys oli ettei juuri sillä hetkellä satanut kun saavuimme rantaan. Perinteitähän meillä on ja niin nytkin suuntasimme kohti makasiinimyymälä Merekeskusta. Saa nähdä saako tämä vanhaa Tallinnaa muistuttava makasiini jäädä paikoilleen. Nyt sen edustaa oli myllerretty ja valtava kuoppa oli kaivettu. Uusia asuin- tai toimistotaloja ajatellen?

Edellisellä matkalla ostimme ihania Bambu-alushousuja ja tällä kertaa Anki halusi niitä lisää.

Hihaton musta tunika-mekko ja siihen päälle pellava pusero pysähdytti Amin ja sovitettuaan yhdistelmää tuli kaupat.

Anki teki myös löytöjä Anki osti samanlaisen yhdistelmän toisesta kojusta mutta yläosan pellavatunika oli mustavalkoinen. Koska hinta oli tässä toisessa paikassa halvempi, Anki innostui vielä ostamaan villaisen tunikan työvaatteeksi. Harmi, mutta kuvat jäi ottamatta.

Makasiinilta lähdettyämme ulkona satoi ja tuuli. Eipä kannattanut sateenvarjoa avata, sillä se olisi ollut entinen. Tällä kertaa suuntasimme toista kautta Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Estonia-muistomerkin takana on kaupungin muuri ja siellä portti, mitä kautta pääsee mukavasti vanhoille kaduille.

Ja niitä kannatta ihailla ja katsoa. Kaikki on niin hienosti kunnostettu vanhaa vaalien.

Eri suunnasta kävellessämme kaupunkiin löysimme tietysti uusia liikkeitä. Mukava sisustusliike sai meitä tekemään pieniä jouluostoksia.

Nämä piparkakkuherkut olivat kauniita, emme kuienkkaan menneet sisälle myymälään tekemään ostoksia.

Tämä Pikk-kadulla oleva koruliike tuli jo tutuksi ensimmäisillä Tallinnan matkoillamme. Piipahdimme sisään katsomaan virolaisten tailteilijoiden korutöitä.

Milla onnistui löytämään mieleisen sormuksen ja niinpä niistä tehtiin kaupat.

Matkamme jatkui kohti muuria poikkeamalla ensin kuitenkin yhteen käsityöläiskauppaan.
Anki ja Ami löysivät sieltä uuden näköisiä tonttuja. Ei niin perinteikkäitä, mutta hauskoja.

Liikkeen takahuoneessa oli näyttely - nalleja ja pupujusseja.

Alakerrassa oli virolaista käsityötä - kauniita vaatteita.

Kurkistimme kirkon ovesta sisään kun kuulimme musiikkia. Sinne olisi voinut mennä istumaan ja kuunetelemaan, mutta meidän aika oli kortilla.

Muurille mentäessä poikkesimme taas tuttuun tilkkutäkkikauppaan ja lasiliikkeeseen.

Tämä setä se on puhaltanut kauniita lasiesineitä niin kauan kun mekin olemme Tallinnassa käyneet.

Aika riensi ja kahvihammasta kolotti. Milla oli kuullut, että Vana Viru hotellin ala-aula oli uusittu ja sieltä löytyisi mukava kahvila. Koska olimme aivan nurkalla niin suuntasimme sinne pitämään pienen tauon.

Kahvin kanssa teki mieli jotain pientä makeaa, vaikka olimmekin tunnin kuluttua jo menossa syömään. Tarjonta oli monipuolinen ja löysimme pientä makeaa kahvin ja teen kanssa.

Joulutori:

Meillä oli puoli tuntia aikaa ennen ruokailua käydä vielä Raatihuoneentorilla jouluglögillä, Joulutorin katseluun ei juuri jäänyt aikaa sillä Milla oli varannut pöydän Rataskaevu-ravintolasta. Nettiarvostelut olivat hyviä joten olimme varanneet sieltä pöydän klo 15.00.

Glögit joulutorilla

Ruokailu: Ravintola Rataskaevu

Kaikki löysivät omanlaisensa annokset. On pakko kehua, että ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Ei mitään pikaruokala meininkiä. Kun saa odottaa jonkun ajan ruokaa, niin se myös tarkoittaa sitä, että annokset eivät ole keittiössä puolivalmiina odottamassa asiakkaan tilausta.

Ruokajuomaksi valittiin italialaista punaviiniä ja raikasta vettä,

Laskun saaminen ilahdutti. Loppusumma oli suorastaan halpa siihen verrattuna mitä saatiin ja kaunis pieni käsinkirjoitettu viesti tarjoilijalta meille lämmitti mieltä. Suosittelemme paikkaa muillekkin.

Lopuksi piti tietysti käydä naistenhuoneessa. Milla oli ainoa, joka uskaltautui paikan toiseen WC:hen. Siellä oli lasilattia, jonka alla oli maanalaiset kaivaukset. Tuntui hiukan hurjalta astua kohti WC:tä. Ei oikein uskaltanut koko painolla varata lattiaan. Hyvin meni ja seuraavalla kerralla jonotetaan kaikki sinne.

Kotimatka:

Poistuessamme ravintolasta oli pimeys jo Tallinnassa. Vähän oli vielä aikaa laivan lähtöön ja suuntasimme vielä Raatihuoneentorin kautta kohti Virukatua. Kävimme kenkäkaupassa etsimässä Caritalle ja Millalle ballerinakenkiä ja lopuksi suklaakauppaan.