Kirkkokadun ja Mariankadun kulmasta oli hyvä näkymä Eteläsatamaan, jossa jo Silja Serenade odotteli onnekkaita matkaan pääsyä.
Tänään kuitenkin meidän paikkamme oli Ristorante Rodolfo, joka olikin meille yhteisesti uusi paikka. Muutamat meistä ovat käyneet täällä aterioimassa muissa merkeissä.
Ja tässä vähän tietoa paikasta googlettamalla.
Ravintola Rodolfo oli aikoinaan laivakokki Rolf Sjöbergin unelma. Rolf kiersi laivakokkina Välimeren alueella ja kartutti italialaisen keittiön tuntemustaan. Suomeen pysyvästi palattuaan hän perustikin Rodolfon Helsingin Kruununhakaan vuonna 1970. Rodolfo oli tällöin Helsingin ensimmäinen pizzeria.
Lähes kahdenkymmenen pizzeriana toimitun vuoden jälkeen Rodolfoa laajennettiin vuonna 1987 ja toiminta sai nykyisen muotonsa a la carte -ravintolana. Rodolfossa pidämme kunnia-asiana valmistaa maistuvaa italialaista ruokaa alusta asti itse tehden, hyvinä esimerkkeinä kotitekoinen tuorepastamme ja maukkaat kastikkeemme. Maistuvan ruoan edellytyksenä ovat meillä myös aina laadukkaat raaka-aineet. Leikkeleet ja juustot tulevatkin meille aina suoraan Italiasta. Ravintola itsessään on pieni ja lämminhenkinen. Meille ystävällinen ja ammattitaitoinen palvelu on sydämen asia ja tärkein tavoitteemme on tarjota teille onnistunut ilta hyvän ruoan parissa.
Tuulinen ja sateinen päivä sattui täksi illaksi ja ensimmäisinä olivat paikalla Carita, Ulla-Maj ja Milla. Ei muuta kuin lämpimiin sisätiloihin odottelemaan muita.
Ehdimme jo istuutua ja vilkaista ruokalistaakin kun Ami saapui paikalle. Tällä kertaa tilattiin alkudrinkit - proseccoa ja aperol spritzia, paitsi autoileva Carita jätti nämä juomat väliin.
Anki oli hieman epävarma ehtisikö mukaan työkiireiden vuoksi, mutta iloksemme puhelin pirahti soimaan juuri silloin kun olimme antaneet ruokatilauksen tarjoilijalle. Milla vei vielä pikaisesti Ankin tilauksen tarjoilijalle, joten ruoka-annokset saimme kaikille samanaikaisesti.
Avulias tarjoilija onneksi opasti meitä annosten koosta ja osasimme tilata sopivan kokoiset ruoka-annokset. Tosin ne kuitenkin olivat mielestämme turhan suuria meille. Ei ainakaan tarvitse nälkäisenä tästä ravintolasta lähteä pois.
Ehdimme jo istuutua ja vilkaista ruokalistaakin kun Ami saapui paikalle. Tällä kertaa tilattiin alkudrinkit - proseccoa ja aperol spritzia, paitsi autoileva Carita jätti nämä juomat väliin.
Anki oli hieman epävarma ehtisikö mukaan työkiireiden vuoksi, mutta iloksemme puhelin pirahti soimaan juuri silloin kun olimme antaneet ruokatilauksen tarjoilijalle. Milla vei vielä pikaisesti Ankin tilauksen tarjoilijalle, joten ruoka-annokset saimme kaikille samanaikaisesti.
Antipasto-annos oli suosituin alkuruoka ja jaoimme yhden annoksen kahteen pekkaan. Ulla-Maj oli ruokaillut päivällä ja valitsi talon leipää alkupalaksi. Jakamista riitti hyvin alkupaloista, sillä herkkupalojen kera tuli myös herkullista talon leipää - myös gluteenittomana.
 |
| Tässä yhden hengen annos jaettavaksi kahdelle - sitä oli riittävästi. |
Pääruuaksi tilattiin kanasalaatti neljälle ja Ami valitsi kurpitsarisoton. Oli varmasti hyvä valinta, sillä jo heti ensimmäisen suuhun suuntautuvan annospalan jälkeen kuului kommentti IHANAA.
Tarjoilija valitsi meille keskitäyteläisen punaviinin ruokajuomaksi. Hyvä valinta.
Juttua riitti taas kovasti, kaikilla oli jotain kerrottavaa. Toivottavasti emme häirinneet naapuripöytien asiakkaita innokkaalla keskustelulla.
Tällä kertaa jäi jälkiruoka väliin. Taisi alkudrinkit tällä kertaa korvata jälkiruuan.
Aika vierähti niin nopeasti ja Ulla-Maj:n oli vuorostaan kiirehdittävä bussille. Saimme tovin odottaa laskua, mutta aikaa jäi kuitenkin riittävästi kotimatkaa varten ja julkisista ei myöhästytty.
Seuraavat treffit jäivät sopimatta ja ehkä vuorossa on seuraavaksi perinteinen joulureissu Tallinnaan. Meidän Tallinnan matkojen experttijärjestelijä lähtee sitä ennen kuitenkin Karibian risteilylle. Me muut jäämme kateellisena odottelemaan niitä matkakuulumisia.
