248. Tallinna (43) 16.12.2019

Onkohan yhtään Tallinnan matkaa jäänyt tekemättä ennen Joulua sen jälkeen, kun aloitimme nämä yhteiset joulumatkat. Aina eivät kaikki ole päässeet mukaan ja tällä kertaa meitä oli vain kolme - alla oleva joukko.
Lopussa on lista kaikista Tallinnaan tehdystä matkoista. Osa on myös kesämatkoja. Tämä oli neljäskymmeneskolmas matka joka suuntautui naapurimaahan, ja kahdeskymmenesensimmäinen joulumatka. Matkoja Tallinnaan aloimme tehdä vuonna 1995 ja kolmena vuonna ovat joulumatkat jääneet väliin.

Pakkasta ei ollut, mutta sadetta oli hieman luvassa. Olimme varustautuneet sen mukaan ja kaikilla oli sateenvarjot mukana.  Tällä kertaa olimme saaneet ikkunallisen tilavan hytin, jossa emme kuitenkaan ehtineet paljon istua.

Aamiaselle menimmmekin vasta toiseen kattaukseen ja oli hyvä valinta. Oli rauhallista ja tuntui, että saimme istua kauemmin siellä. Perinteistä ei olla luovuttu ja Ami oli hoitanut tuttuun tapaan piccolopullot kuohuviiniä valmiiksi pöytään. Lähetimme skoolauskuvan kotiin jääneille ja saimmekin vastaukset samantien molemmilta Hyvän matkan toivotuksin. Kiitos vielä.

Perinteiset aamupalatarjoilut löytyivät kaikille - oli silliä munakasta, leikkeleitä, jugurttia ja kaikkea hyvää. Ei tarvinnut nälkäisenä poistua.

Viihdyimme niin hyvin pöydän ääressä ja lopuksi oli pakko lähteä pois hyttiin vaihtamaan vaatteita, sillä laiva rantautui jo laituriin. Emme ehtineet edes käydä taxfree kaupoilla katselemassa tarjontaa.

Tällä kertaa suuntasimme suoraan Telliskiven alueelle aseman viereen, missä sijaitsee saneerattu vanha halli täynnä kaikkea mielenkiintoista katseltavaa ja myös ostettavaa.

Halli oli sisältä samalla kertaa vanha sekä moderni. Tilat olivat siistit ja valoisat. Yläkerrassa oli tarjolla perinteisiä käsitöitä, oli vintage-osastoa vaatteineen ja tavaroineen, antiikkia ja pieniä uusia trendikkäitä liikkeitä.

Anki ja Milla tekivät kauppoja taas perinteisistä bambuvalmsteisista pehmeistä alushousuista, jotka olivat täällä halvempia kuin Sada-Marketissa,

Ami taisi hieman pelästyä ja tulla nostalgisiin tunnelmiin, sillä vintagepuolella oli myynnissä samanlainen miesten karvahattu, jollainen hänen miehellään oli silloin nuoruudessa kun seurustelu alkoi. Siinä olisi ollut oiva tuliaislahja kotiin.

Kiertelimme hallin ristiin rastiin ja tänne kyllä kannattaa tulla uudestaan.

Hallin alakerrassa oli hallikauppiaita ja kahviloita. Ja rakennuksen vieressä oli vielä iso kauppa/ruokahalli.

Niitä ei nyt kierretty vaan suuntasimme vanhaan kaupunkiin. Juuri ulospäästyämme saimme vesikuuron niskaamme. Matka oli lyhyt, vain aseman kohdalta alakulkutietä tien toiselle puolelle ja olimmekin heti vanhan kaupungin muureilla.

Joulutori oli luonnollisesti seraavaksi vuorossa ja ne perinteiset jouluglögit.

Ami löysi hienot valkoiset säärystimet. Nyt jäi vaan harkintaan tulevatko ne omaan käyttöön vai menevätkö pukin konttiin.

Ami oli jo laivalla varannut kympin setelin taskuun manteliostoksia varten. Kauppoja taas tehtiin tutulla paikalla Olde Hansan edustalla.

Kahvihammasta kolotti ja muutenkin tuntui, että olisi kiva mennä johonkin istumaan. Virukadulla tutun hotellin yhteydessä oli myös tuttu kahvila ja menimme sinne.

Istuimme kristallikruunun alla ja nautimme hyvät kahvit pienen makean kanssa,

Päivä oli pikkuhiljaa kulumassa matkamme osalta loppuun ja vielä oli jäljellä Rootermannin alueella suklaakauppa, sataman lähellä Tunka kauppa ja Sada Marketissa vielä viimeiset vilkaisut tarjontaan ja apteekissa käyntiin. Päivän harmaa valo muuttui pimeämmäksi, mutta nyt pääsivät jouluvalot kunnolla esiin.

Tutusta pienestä vaatekaupasta Rootermannin alueelta löytyi Millalle myssy - sieltä ostettiin myös vuosi sitten samanlaiset pipot. Anki sai taas hyvät legginsit sieltä.

Vähän makeaa kotiin viemiseksi suklaakaupasta.

SadaMarketista löytyi vielä Ankille housut. Kuva jäi ottamatta.

Laivalle päästyämme meitä odotti heti joulupöytä herkkuineen. Söimme hillitysti ihania herkkuja.

Anki ja Milla innostuivar tilaamaan snapsit ja valitsivat jägermaisteria. Se olikin hyvää, eikä irvistystä näkynyt kasvoilla sitä siemaillessa.

Alla oikeanpuoleisessa kuvassa Amilla rivi erillaisia juomia. Oli vaikea valinta, niin parasta ottaa vähän kaikkea.

Ruokasalissa oli myös illalla rauhallista ja viihdyimme hyvin siellä. Tuntia ennen laivan saapumista satamaan  lähdimme taxfree ostoksille ja onneksi, sillä sinne tullessamme jo kuulutettiin liikkeen sulkemisesta 15 minuutin kuluttua. No ehdimme tekemään suunnitellut ostokset ja hyttiin palatessa oli reppujen pakkaaminen vuorossa. Ostokset olivat kuitenkin ihan maltillisia ja kaikki mahtuivat reppuihimme.

Tällaisen matkan jälkeen on taas mukava odotella Joulun tuloa rauhallisin mielin.
Kiitokset matkanjärjestäjille ja vapaalipusta, jonka Anki lahjoitti tähän yhteiseen käyttöön.

TALLINN                         43

20.01.1995

19.01.1996 – 31.05.1996 – 08.11.1996 – 05.12.1996

18.07.1997 – 12.12.1997

18.07.1998 – 12.12.1998

26.05.1999

05.12.2000

19.05.2001 – 05.12.2001

11.01.2002 – 16.07.2002 – 03.12.2002

06.06.2003 – 05.12.2003

13.02.2004 -.06.07.2004 – 20.12.2004

27.06.2005 – 05.12.2005

19.07.2006 – 05.12.2006

29.06.2007 – 26.11.2007

16.08.2008 – 13.12.2008

28.11.2009

08.06.2010 – 10.12.2010

17-18.06.2011 – 09.12.2011

24.11.2012

25.01.2013 – 26.04.2013 – 16.12.2013

15.12.2014

30.11.2015

12.10.2017

10.12.2018

16.12.2019                         

247. Keskuskirjasto Oodi 7.10.2019

Kesän jälkeen ensimmäiset treffit sovittiin Oodiin. Koska me kaikki olemme nykyään eläkeläisiä niin päätös päivätreffeille oli kaikille mieleen. Kaikkien oli helppo löytää Oodiin, sijaitseehan se aivan Helsingin sydämessä. Saamme olla ylpeitä tästä taidonnäytteestä, niin upea se kyllä on. Siellä voivat kokoontua kaikki kaupunkilaiset  omaan tilaan, vauvasta vaariin saakka. Ja saimme todeta siellä olevan kaiken ikäisiä viettämässä päivää kaupunkilaisten yhteisessä olohuoneessa. 

Tällä kertaa Ulla-Maj oli päässyt mukaan. Pitkään jatkunut sinnikäs yskä oli  nyt voiton puolella.
Carita sen sijaan oli toipilaana kotona pitkän sairaalassa olon jälkeen. Nyt niitä voimia tarvitaan,

Tällä kertaa ruokailumme oli vähän erillainen, sillä Oodissa ei ole varsinaista ravintolaa, vaan ainoastaan noutolounaspöytä. Muutama lämminvaihtoehto oli myös tarjolla ja päädyimme sellaisiin.

Useasti vain tällaisissa lounaspaikoissa, ruuat ovat etukäteen valmistettuja ja käytännössä valmiiksi jäähtyneitä kun ne annostellaan lautasille. Itse ruuissa ei ollut maultaan mitään vikaa, mutta haalea ruoka-annos ei ole mitenkään mukava vaihtoehto. Siitä suuri miinus Oodille ja Fazer Cateringille. Paikka on tietysti tarkoitettu nopeasti ruokaileville ihmiselle, sillä paikkoja ei ole paljoa ja tarkoitus ei ole siellä jäädä pidemmäksi aikaa istumaan.

Vasemmalta Millan ja Uman annos Paistia kantarellikastikkeella, keskellä Ankin Härkisrisotto ja oikealla Amin Lohikeitto.

Jälkiruokakahvit päätimme nauttia jossain muualla.

Tietysti ruokailun jälkeen teimme kierroksen Oodin eri kerroksiin. Ylhäällä kolmannessa kerroksessa on varsinainen lainausosasto, Lisäksi siellä oli isot tilat äiti/isä ja lapsialueelle ja runsaasti lukupaikkoja opiskelijoille. Koko ison kerroksen näkee ylätasanteelta ja on tosiaan hienon näköinen.

Toisessa kerroksessa on monitoimitiloja ja harrastusmahdollisuuksia.  Lukuisia pieniä huonetiloja eri tarkoituksiin on varattavissa ilmaiseksi. Kiersimme koko kerroksen läpi ja tuntui, että kaikkialla olivat paikat täynnä ihmisiä.

Kaikkia kerroksia yhdisti upeat kierreportaat.

 

Me tulimme liukuportaita alas.

Päätimme siirtyä Sanomatalon kahvilaan juomaan jälkiruokakahvit. Se oli siinä sopivan lähellä ja sieltä oli helppo sitten jatkaa matkaa kotia kohden.

Uman Cafe-lattessa oli hieno sydänkuvio ja siitä innostuimme kokeilemaan miten omat kätemme onnistuvat vääntymään sydämen muotoon. Somessa niin suosittuja sydämiä lähetellään ahkerasti ja totesimme sen olevan aika vaikeaa. Taitaa tuo ikä tehnyt tepposet meidän sormillemme.

Siitä lähti kuitenkin idea laittaa Caritalle seuraavaksi päiväksi onnittelukortti sydämellä - juhlia pidetään sitten myöhemmin.

Kahvit, leivokset ja skumppa maistuivat jälkiruuaksi.

Amin Copenhagen-leivos ei meinannut mahtua suuhun.

Mietimme vielä joulukuun Tallinnan matkaa ja vaihtoehtona tällä kertaa  matkustaa Tallinkin laivalla ja syödä Tallinnassa tällä kertaa 'joululounas'. Ami lupasi katsella hintoja ja ajankohtaa, sillä matkan ajankohta olisi tänä vuonna lähempänä Joulua. 

Kotimatkalle päästiin pimeyden jo tullessa kaupungin ylle.