Ihana aurinkoinen ja jopa keväinen päivä juuri tänään, kun meitä odotti juhlailta - tosin hieman myöhässä. Mutta ei se haitannut, sillä juhlat on aina juhlat, olipa ne koska tahansa.
Tämän illan treffipaikka oli ravintola The Cock, joka osoittautui trendikkääksi ranskalaistyyliseksi bistroksi. Täällä olemme tavanneet jo aikaisemmin vuonna 1989 ja 1999 paikan ollessa silloin nimeltään Kellarikrouvi. Nyt se oli pessyt ilmeensä ja oli muuttanat synkän olemuksensa vastaamaan tämän päivän haasteita. Henkilökunta oli osaavaa nuorekasta ikäpolvea, ruokalista vain englanninkielisenä ja osa tarjoilijoista samaten. Tämä toi jopa meille haasteita ruokia valitessamme ja saimme selvitellä, mitä mahdollinen ruoka-annos tarkoitti. No kaikista selvittiin hyvässä hengessä.
Olimme muut paikalla jo vähän ennen päivänsankarin saapumista ja saimme rauhassa sovittua tarjoilijamme kanssa hieman järjestelyistä.
Ami oli valmistellut puheen ja lahja oli hankittu jo vuosia sitten vuonna 2013. Välillä se oli hukassakin Amin kotona olleen putkiremontin vuoksi. Hyvästä jemmasta se kuitenkin löytyi lopulta.
Viimeinen vilkaisu puheeseen ja äänen selvitys.
Päivänsankari saapui ajallaan ja tänään oli siis 60-vuotis juhlan aika Caritalle.
Alkuillasta meitä palvelu täysin ruotsinkielinen poika Ahvenanmaalta, jolle annoimme täydet pisteet. Valitettavasti hän joutui lähtemään kesken illan pois opiskelujen pariin. Kävi hyvästelemässä meidät ja saimme tilalle punapäisen brittipojan. Hyvin hänenkin kanssaan kaikki sujui.
Saimme lasit kuohuvaa ja pääsimme aloittamaan illan juhlapuheella Caritalle. Välillä pyyhittiin kyyneleitä hieman liikuttuneina.
Lahjan avaaminen jännitti varmasti yhtä paljon Caritaa kuin meitä muitakin, sillä alkuun hän ei muistanut mitä oli odotettavissa. Olemme saaneet kaikki 50-vuotis merkkipäivänä Howard Smithin suunnitteleman linnun ja Caritalle se tuli vasta 60-vuotis päivänä, koska lintua ei ollut saatavilla oikeana ajankohtana.
Oli aika myös juhlia ruuan parissa ja tutkimme innokkaasti niitä englanninkielisiä ruokalistoja. Söimme taas tällä kertaa pitkän kaavan mukaan tarjoten päivänsankarille aterian tapamme mukaisesti.
Alkupaloja valikoitui risotosta voileipiin ja etanoihin.
Pääruuan kanssa valitsi Milla italialaista barbera-rypäleistä valmistettua viiniä Piemonten maakunnasta Albasta . Alue onkin tunnettu Italian ehkä parhaista punaviineistä.
Milla nimitettiin Kultapossukerhon 'somelieriksi'. Tällaisen kunnianhan ei voi muuta kuin ottaa kiitoksella vastaan.
Pääruoka jakautui kahtia. Anki, Ami ja Milla valitsivat ankankoipea tryffelirisotolla ja Carita ja Ulla-Maj valitsivat päivän kala-annoksen risotolla.
Ilta oli taas kulumassa loppuun, ravintola oli täysi iloisia ihmisiä ja suuria seurueita ja näki, että paikka oli löytänyt asiakkaansa.
Meidän oli aika kuitenkin lopettaa illan yhdessäolo hyvissä merkeissä ja seuraava treffiaika sovittin maanantaiksi 6.4.2020. Se onkin meidän 250:nes kerta. Hurraa.
Caritaa jännitti, odottiko sakkolappu autossa, sillä maksettu aika oli kulunut umpeen. Onneksi näin ei ollut käynyt. Anki lähti kävellen kotia päin ja me muut suuntasimme metrolle.
Illalla saimme vielä kuvaviestin Caritalta. Lahjalintu oli jo löytänyt paikkansa hänen kotonaan.
