Nyt alkuun voipi heti todeta, että ystävät ovat tallella. Korona / Covid19) ei päässyt meidän väliin ja vihdoinkin tilanne helpottui ja saimme treffit aikaseksi. Vain Carita ei päässyt mukaan ymmärrettävistä syistä. Mutta ehkä jo kesän jälkeen tilanne on sellainen, että olemme kaikki koolla.
Olimme edellisellä kerralla 3.11.2020 myös tässä samassa paikassa ja jossain vaiheessa olimme päättäneet, että treffit olisivat joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina Ravintola Sunnissa lounas aikaan. Katsotaan jatkossa kun tilanne tästä vielä normalisoituu pidetäänkö tätä suunnitelmaa, sillä iltatreffit ovat aina olleet myös kivoja.
Tällä kertaa kuitenkin tiistai päivä näytti parhaat puolensa aurinko paistoi sinisellä taivaalla ja kaikilla oli hymy huulilla. Vihdoinkin yhteinen hetki kaiken kurjuuden keskellä.
Anki oli jo ilmoittanut. että tulisi hieman myöhässä ja me muut menimme ravintolaan odottelemaan.
Mukavan rauhallinen lounaspaikka ja joustava henkiökunta. Kun treffimme olivat klo 13 niin lounasaika oli jo päällisin puolin ohi. Sisällä oli rauhallista, vain muutama asiakas meidän lisäksi. Saimme lounaslistan, mutta maltoimme tuskin katsoa sitä kun juteltavaa oli heti niin paljon. Päätimme aloitta Ankia odotellessa Aperol Spritzillä ja tarjoilija toikon tuota pikaa toivotut juomamme meille
Tilannekatsaus Ankille, että olimmejo tilanneet alkudrinkit ja samanlainen tuotiin myös hänelle.
Ruokalista odotti valmiina ja löytyihän sieltä kaikille sopivat vaihtoehdot.
 |
Ulla-Maj valitsi lasagnen ja muut valitsimme lohisalaatin. Ja juomaksi valkoviiniä.
Tarjoilijan vilkuilu meihin päin tuntui jo siltä, että oli aika siirtyä kassan puolelle maksamaan. Ravintola oli jo suljettu tuntia aikaisemmin, mutta saimme kuitenkin istua sulkemisajan jälkeen vielä tunnin.
Joka kerta aika rientää niin että jotain jää aina kesken. Seuraavaksi treffi ajankohdaksi sovittiin sama paikka ja heinäkuun ensimmäinen tiistai 6. päivä, Lomakausi on eläkeläisilläkin parhaimmillaan menossa ja aika näyttää tapaammeko
Milla ja Ulla-Maj lähtivät samalla metrolla kotia kohti, Ami lähti optikolle silmälaseja noutamaan ja Anki käveli kotiin.
Saamme olla ennellisia tästä meidän vuonna 1988 alkaneesta yhdessäolosta samassa työpaikassa. Vuosien saatossa työpaikat vaihtuivat, mutta tapaamiset jatkuivat. Jäimme jokainen vuorotellen eläkkeelle eikä se tuonut muutoksia meidän tilanteeseen. Emme kuitenkaan ole kaikki samanlaisia, mutta meillä on kuitenkin annettavaa toisillemme. Murheet ja ilot on jaettu, juhlittu yhdessä pyöreitä syntymäpäiviä puheineen ja lahjoineen, tavattu jokaisen perhettä. Ja ne matkat - aloitettu säännöllisillä Tallinnan shoppailu matkoilla ja vuonna 2000 aloitettu pidemmät matkat euroopaan suuriin kaupunkeihin. Niissä matkoissa on paljon muisteltavaa. Monenlaista kerrostumaa löytyy meistä ja eiköhän me jatketa edelleen, vai mitä tytöt.
