maanantai 10. joulukuuta 2018

240 Tallinn (42) 10.12.2018

Innolla olimme suunnitelleet tämän vuoden joulumatkaa Tallinnaan. Ami oli varannut liput, hytin ja ruokailut ja Carita kävi lunastamassa ne etukäteen. Kaikki piti olla viimeisen päälle suunniteltu valmiiksi. Mutta viimeiseen asti jännitettiin pääsevätkö kaikki mukaan. Ulla-Maj joutui sitten loppumetreillä jäämään kotiin tämän vuoden matkasta. Milla päätti kuitenkin tulla mukaan vaikka oli puolikuntoinen.
Aamiaisbuffe oli tilattu 8.30. Laiva saapui satamaan 8.20. Äkkiä kävimme hytin kautta ja sitten ravintolaan. Menomatkalle on ängetty kahdet aamiaisbuffeet ja siinä ei paljon ehdi nauttia ruoasta ja rauhoittua.  Vajaassa tunnissa pitää jonottaa ja kaiken lisäksi vielä syödä.



Tax freessä ehdittiin myös tehdä kierros. Bingoa emme pelanneet mutta yksikätisiin automaatteihiin upposi jokunen euro.





Sadamarket on sopivasti lähellä satamaa. Meille on tullut tapa kulkea siitä läpi ja aina jotain tarttuu mukaan. Tällä kertaa oli alusvaateostokset toivelistalla. Apteekista piti saada rohtoja Millalle. Sitä oikeata merkkiä ei vain täällä ollut.


Tutussa pellavaliikkeessä kävimme myös täydentämässä vaatevarastoa. Aamiaiskuoharit kelluivat vielä vatsassa joten kieltäydyimme ystävällisesti meille tarjotuista juomista.

Amilla oli toiveena löytää Saaremaa Sepad liikkeen ja sieltä hankkia kynttiläjalat. Aina ei toiveet toteudu. Vanhaan liikkeeseen oli perustettu kahvila. Meillä oli tiedossa pari muutakin osoitetta, mutta niissäkin oli perustettu uusia liikkeitä.

Nyt oli jo kylmä tunkenut luihin sen verran, että piti saada lämmikettä. Ja mikä siihen autta parhaiten kuin lämmin glögi. Raatihuoneen torilla oli tunnelmaa. Kojut olivat paikoillaan ja tänä vuonna meidän mielestä oli enemmän ihmisiä kuin tavallisesti.


Raatihuoneen laidalla on Tallinnan Raeapteek. Se on vanhin samoissa tiloissa toimiva apteekki Euroopassa. Sinne suuntasimme suraavaksi. Ihana paikka. Eipä ole aikaisemmin tullut käytyä vaikka olemme sentään Tallinnassa olleet yli 40 kertaa.


Vuodelta 1422 apteekista löytyy ensimmäisiä merkintöjä historian kirjoissa. Siihen aikaan apteekki oli myös ihmisten kohtaamispaikka jossa vaihdettiin kuulumisia ja ehkäpä yksi sun toinenkin juoru kerrottiin täällä.
Kerrotaan, että apteekki oli aikanaan niin kuuluisa, että jopa Venäjän tsaari tilasi itselleen lääkkeitä sieltä.


Täältä Milla osti itselleen tämän päivän rohtoja. Seuraavalla kerralla on kyllä ihan pakko käydä apteekissa toistamiseen, syystä, että apteekissa myydään tuotteita joita on säilynyt 1400-luvulta asti.
Esimerkkinä kuminatee jota on myyty vatsavaivojen hoitoon.
Toinen, tänäkin päivänä tunnettu tuote, on Klaretti. Miehet siemailivat sitä jo 1400-luvulla mutta google ei kerro mihin vaivaan sitä käytettiin.
Ehkä sekin selviää ensi kerralla.


Ehdimme vielä tehdä kierroksen Tallinnan pellavakauppaan ennenkuin pikkuhiljaa suuntasimme keskustaa kohti. Pakollinen pysähdyspaikka on aina Olde Hansan mantelikoju.

Millalla oli tilattuna kampaaja ja hän kiiruhti sinne. Me kolme kävimme tarkistamassa olisko Amin tilaamat silmälasit valmistuneet. Olimme sopineet, että Milla soittaa kun on valmis ja meillä oli aikaa sillä välin kierrellä Viru keskuksen kaupoissa. Lämminhän siinä tuli. Pakko oli välillä lepuuttaa selkää ja jalkoja.


Millan soiton tultua, että valmiina ollaan ja uusi look luotu, suuntasimme sovittuun tapaamispaikkaan.


Olikin sopivasti liikkeen luona josta saimme pipoja ja kaulaliinoja.

Vaikka meillä ei ollut tarkoitus käydä Kalev makeiskaupassa niin kummasti vain ne askeleet veivät sinnepäin. Ja taas sujahti namipusseja reppuihin.

Aikaa riitti vielä kierrellä uudelleen Sadamarketin molemmissa kerroksissa. Johtuikohan siitä, että tällä kertaa jätimme kaupungilla kahvituokion väliin. Tuntui, että aikaa oli ruhtinaallisesti.

Tavarat hyttiin ja sitten kohti ravintolaa. Onneksi Ami oli aamupalan yhteydessä jo pyytänyt pöytävarauksen valmiiksi. Pääsimme tällä tavoin ohittamaan koko jonon suoraan omaan pöytään. Tarjoilia ilmoitti iloksemme, että illalla on vain yksi kattaus joten saimme rauhassa nauttia buffeen antimista.


Omana mielipiteenä kirjoittaja kyllä on sitä mieltä, että viime vuotinen risteily riistaviikon aikana oli täysi kymppi. Riistaviikon tarjonta oli parempi ja maukkaampi kuin joulupöytä.

Kierros taxfree kaupassa, hyttiin pakkaamaan reput ja sitten olimme jo Helsingin satamassa.

Reput ja kassit olivat haljeta kaikista ostoksista ja niin päätimme, että tammikuu tulee olemaan meillä kulutustavaroiden kohdalla ostokiellossa. Saas nähdä pystymmekö pitämään lupauksemme.

Valitettavasti kävi niin, että Uman matkarahat menivät kankkulan kaivoon. Opimme ainakin sen, että ensi kerralla emme lunasta lippuja etukäteen. Silloin vielä matkustuspäivänä lunastaessa lipuista saa vastaavasti ostorahaa jota voi käyttää laivalla.

Matka oli taas ollut mukava mutta kuitenkin kaikkia väsytti aika lailla kun saavuimme Helsingin kamaralle.

Mukana matkalla olleille kaunis kiitos seurasta.


                                                                            Ami

perjantai 16. marraskuuta 2018

239 Elite, Et. Hesperiankatu 22, 18.10.2018


Tällä kertaa halusimme tulla takaisin Eliteen. Olemme käyneet täällä kerran aikaisemmin. Peräti 21 vuotta sitten, 18.11.1997. Ulla-Maj ei tällä kertaa päässyt mukaan, mutta me muut neljä tavattiin ravintolan ulkopuolella. Tuttu ravintola ja sijainti, kukaan ei eksynyt matkalla, vaikka ei ihan keskustassa ollutkaan.

Aluksi netistä napattua taustatietoa ravintolasta.
Ravintola perustettiin vuonna 1932. Paikkana ei suinkaan ollut nykyinen sijainti vaan ravintola aloitti nykyisen ravintola Kuukuun tiloissa Museokadulla. Ravintolan perustajalla, Ernst Mattaksella oli visiona, että jokaisella töölöläisellä oli oikeus hyvään ruokaan ja juomaan myös kodin seinien ulkopuolella.
Vuonna 1938 ravintola siirtyi Et. Hesperian kadulle ns. Reitzin taloon. Talon alakertaan oli nimenomaan ravintolatoiminnalle suunniteltu tila.  Ravintolan sisustus edustaa funkistyyliä.


Jo alusta lähtien ravintola oli suosittu taiteilijoiden keskuudessa, sijaitsihan taiteilijakoti Lallukka aivan kivenheiton päässä.
Vaikka ravintola muutti, niin asiakkaat seurasivat perässä. Tauno Palolla oli oma nimikkopöytänsä, jonka Matti Pellonpää myöhemmin otti omaksi kanta pöydäkseen.


Aloitimme alkudrinkeillä. Juttua riitti. Tarjoilija ehti jo pariin otteeseen käydä vaivihkaa kysymässä tilaustamme.


Ruokalistaa ei ehkä olisi edes tarvittu.



Anki ja Ami olivat jo edellisillä treffeillä päättäneet, että tänään he söisivät maksaa. Carita ja Milla päätyivät syömään Vorschmakkia. Kukaan ei pettynyt annoksiinsa.
Tarjoilijan suosituksen mukaan tilasimme viinit emmekä pettyneet.





Vielä maistui kaikille jälkiruoka, vaikka jo alkupalana syöty erinomainen leipä täytti vatsanpohjat.
Juusto, Creme Brylee, Espresso ja jäätelö olivat piste I:in päälle.



Saimme kuulla Millan tulevasta matkareitistä, yli kolme viikkoa kestävästä ”Euroopan” kierrosta.

Ami sai tehtäväksi tilata liput perinteistä joulumatkaa varten Tallinnaan.
Olimme tilanneet Dinersin voucherit, joilla saimme kätevästi maksettua syömisemme.
Kahdeksan aikaan oli kotiinlähdön aika. Ulos tultuamme huomasimme, että ravintola mainosti kolmen ruokalajin korttelimenuulla.  


Nyt on hyvä syy palata tänne syömään kyseistä menuuta. Toivottavasti emme kuitenkaan pidä 21 vuotta väliä seuraavaan käyntiin.



keskiviikko 12. syyskuuta 2018

238 Linnankellari, Katajanokka 12.09.2018

Syyskuun ensimmäinen rajuilma taisi iskeä juuri tänään, kun vihdoin oli vuorossa 5 kuukauden tauon jälkeen taas Kultapossukerhon treffit. Lämmintä riitti kuitenkinvielä tälle päivälle ja kaikki selviydyimme  illan treffipaikkaan Linnakellariin tuulesta huolimatta. Linnankellari sijaitsee entisessä Katajanokan vankilassa eli Helsingin lääninvankilassa..  Vankilana se ehti toimia vuosina 1837-2002 jonka jälkeen alueelle alettiin rakentamaan lisää asuntoja ja vankilan toiminta lopetettiin.  Vangit saivat uuden paikan Vantaalta ja Katajanokan vankila saneerattiin ja vuonna 2007 siihen valmistui hotelli sekä ravintola. 
Rakennuksessa on Museoviraston suojelema keskikäytävä, ulkoseinät ja linnan muuri. Osaan vanhoja sellejä on tehty hotellihuoneita. Miltähän tuntuisi yöpyä niissä?



Piha-alueella on pienet viljelmäpalstat laatikoissa, joka takaa sen, että ravintolan lautaselle saadaan tuoreita yrttejä.


Sisätilat on saneerattu uudestaan ja viimeinen silaus tehtiin hotelliin vuonna 2017. Vuotta aikaisemmin se irtaantui hotelliketju Best Westernistä ja nykyään se on yksityinen Lifestyle-hotelli.



Rakennuksen kellarikerroksessa sijaitsi Linnankellari- ravintola, jonne olimme varanneet pöydän.




Saimme pyöreän pöydän rauhallisesta nurkkauksesta ja muutenkin oli huomioitu asiakkaat tässä paikassa. Ei sitä iänikuista taustamusiikkia. Saimme rauhassa keskustella toistemme kanssa ilman häiriötekijöitä.



Pöydällä oli valmiiksi pullotettuna tavallista sekä kuplavettä. Plussaa tästä. Ja paikan tyyliin mukit vettä varten.
Tällä kertaa aloitimmekin illan tilaamalla alkudrinkit - kuohuviiniä kahdella eri maulla. Samalla Ami jakoi Ulla-Maj:lle ja Carita kullatut passikotellit, jotka oli tilattu Thaimaasta. Niiden kuorien välissä pysyy passi siistinä seuraavaa Kultapossukerhon matkaa varten.




Ruokalistat selattuamme läpi päädyimme kaikki samaan alkuruokaan : 6 makua- Sortimentti vankilan parhaita paloja.  Ja kyllä ne olivatkin hyviä.




Ruokajuomaksi valittiin punaviiniä sekä olutta. Amin olut sattui olemaan jo parhaat päivänsä nähnyt ja siitä huomautettuamme tarjoilija pyysi kovasti anteeksi ja toi uuden pullon tilalle.


Pääruokakin valikoitui myös helposti. Ulla-Maj valitsi tällä kertaa karitsaa ja muut tilasivat talon burgerit. Millakin oli tyytyväinen, kun burgerin sai gluteenittomana versiona. Sitä harvemmin saa.
Ja ruoka oli todella maukasta.



Amille ja Millalle maistui vielä Espressot jälkiruuaksi ja laskun yhteydessä saimme Fazerin sinisiä


Teimme kierroksen myös hotellin tiloissa ja kävimme katsomassa eristysselliä ja Ruumaa eli ryhmätyrmää, joka toimi 1800- luvulla.



Käytävän päässä eristyssellin vieressä toimi vankilan kappeli, jossa vihittiin pareja. Edelleen tämä tila on käytössä ja siellä voi käydä vihillä.


Yksi hotellihuoneista on saanut Volvo Markkasen nimen, sillä tässä huoneessa tai sellissä hän mm istui tuomiotaan erillaisista rikoksista, joita hän teki vuosina 1968 - 1980 luvulle saakka. Vuonna 1980 syykuun 7 pnä hänen onnnistui pakenemaan toverinsa kanssa jäätyään taas kuitenkin kiinni.




Tämä olikin mielenkiintoinen paikka tutustua jo vankilan historian tähden.

Hotelin respasta sai vielä ostaa tuliaiseksi kotiin Kalterinpätkiä eli Fazerin lakuja.


TUOMIO:  Ravintolasta sai jättää arvostelut  ja meiltä lähti parhaimmat kiitokset paikasta  netin kautta seuraavana päivänä.

Meidän oli aika jättää hotellin asiakkaat rauhaan selleihinsä ja lähteä kotia kohti vielä silloin, kun ovet olivat meille auki.


Ja seuraavat treffit onkin sitten 18 pv lokakuuta, johon ei olekkaan nyt niin pitkä aika.

Katsotuimmat tekstit