Tänään oli tarkoitus juhlia Millaa. Hän oli saavuttanut kunnioitettavan 70-vuotis iän pari päivää aikaisemmin. Esivalmisteluita oltiin tehty pikku hiljaa pitkin vuotta. Mietintämyssyt oltiin laitettu päähän. Mitä keksisimme? Jotain erilaista. Ami oli jo huhtikuussa aloittanut miettimään puhetta.
Sattuipa keväällä sopivasti kun Milla ja Ami kävivät kahvittelemassa Itäkeskuksessa. Puhetta silmälläpitäen Ami teki haastattelun Millan elämästä ennen vuotta 1988. Siitä lähtienhän kerhomme on kulkenut yhtä matkaa ja tiedämme toisistamme hiukan enemmän. Lahja oli myös valmiiksi mietitty. Kun ensimmäinen meistä täytti 70 olimme sopineet, että annamme toisillemme lahjakortin Kultajouseen. Jokainen saa ostaa sieltä mieluisan korun.
Kuin sattumalta Ami kävi kaukkakauppa Cawellissa ja siellä tuli ilmi, että heillä järjestetään kaikenlaisia tempauksia. Niinpä Whatsup kierros kavereille ja homma oli selvä. Millalle järjestetään kukkakranssi sidontakurssi. Ei osteta tavanomaista kukkakimppua vaan hän saa itse sitoa itselleen kranssin kutreilleen. Tämän uskalsimme tehdä koska tiedämme Millan olevan erittäin kätevä käsistään.
Hiukan Milla kyllä ihmetteli treffien aikaisinta aloittamisaikaa ja paikkaa, Kampin entistä raitiovaunupysäkkiä. Laittoi vielä Amille tekstiviestin. Onko varmasti kellonaika ja paikka oikea?
Kello 14.30 tapasivat päivänsankari, Anki ja Ami Kampissa. Sieltä suuntasimme kukkakauppaan Töölööseen. Vasta siellä Millalle ilmoitettiin mikä oli tekeillä.
Alkoi kukkien valinta ja pikakurssi miten kukat sidotaan. Anki ja Ami laittoivat tarjolle Kuohuvaa ja mansikoita.
Välillä skoolattiin jotta sidontatyö sujuisi.
Ja sujuihan se. Eipä aikaakaan niin päivänsankari oli saanut kranssin valmiiksi.
Lopuksi vielä otettiin kuvia kukkakaupan facebook sivuja varten.
Pöytä oli tilattu Elitestä klo 17.00 ja koska jäi ylimääräistä aikaa kuljimme hiljakseen sinnepäin ja jäimme terassille odottamaan Caritaa ja Ulla-Majta. Sillä aikaa ehdimme nauttia Millan tarjoamaa kuohuviiniä. Tämä oli jo kolmas kerta kun Kultapossukerholaiset tapaavat täällä taiteilijaravintolassa.
Aikaisemmin on kerrottu ravintolan historiaa niin siihen ei nyt palata. Mutta tuttuja julkkiksia sieltä bongasimme. Näyttää ravintola edelleen olevan suosittu taiteilijapiirieissä. Ja onhan Lallukka lähellä.
Ulla-Majlla oli tuliaisina meille kaikille ihania karviasmarjoa.
Alkajaisiksi tilasimme alkudrinkit ja kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen oli puheen aika. Taisi puheenpitäjä olla jännittynyt kun lahja melkein unohtui ojentaa.
Tarjoilija ehti käydä jo parikin kertaa kysymässä olimmeko jo päättäneet mitä haluamme tilata. Meillä kun oli niin paljon muisteltavaa ettei ruoka heti tullut mieleen.
Löysimme mieluisat annokset ja niin tarjoilija sai viedä tilauksemme keittiöön.
Jälkiruokaa tilattiin myös.
Ruokalautaset tuntuivat niin tutuilta ja kun katselin edellisen ravintolan blogikirjoitusta ja kuvia huomasin, että siellä oli ihan samanlaiset lautaset. Tämä ihan vain kirjoittajan sivukommenttina.
Ravintolalla oli vielä mielyttävä yllätys päivänsankarille. Odotellessamme laskua Millalle tuotiin konfettisoihtu ja suklaata. Yllätys ilahdutti meitä kaikkia.
Ulla-Maj oli joutunut lähtemään meitä muita aikaisemmin. Carita odotti kyytiä ja jäimme vielä hänen seurakseen kunnes kyyti tuli. Ilta oli lämmin ja poutainen joten päätimme kolmisteen kävellä kohti keskustaa. Rautatieasemalla Milla ja Ami lähtivät kohti metroa ja Anki lähti kävellen kotiin.
 |
| Ei mikään mafiajengien selvienvälittely vaan taideteos |
Myöhemmin Amille tuli Millalta kuva. Kukkakranssi oli riisuttu ja laitettu kuivumaan. Pentikin Poro oli saanut kunnian toimia kuivaustelineenä.
 |
| Poron kunniatehtävä. |
Sitten Amille tuli hätääntynyt viesti. Päivänsankari oli juhlahumussaan unohtanut lahjansa ravintolan pöydälle. Ahdistusta lisäsi vielä se, että ravintola oli jo sulkenut, joten varmistusta ei saataisi ennenkuin seuraavana päivänä, oliko lahja tallessa vai ei.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Seuraavana päivänä Amille tuli iloinen puhelinvideo jossa Milla kertoi, että ravintolassa löydettiin lahja ja niinpä Ami lähti torstaina noutamaan "kadonneen" lampaan.
Kiitos mukanaolleille.
Huh, tämän kirjoituksen ja kuvien myötä sain tuntea uudestaan juhlapäivän ja tunteen, että saan olla yksi teidän joukossa. Kiitos Ami kirjoituksesta ja kuvista. Kiitos kaikille ihanasta yllätyksestä.(✷‿✷)
VastaaPoistaNäin jatkamme kohti seuraavaa vuosikymmentä ;-D
VastaaPoista