Joskus on vain niin, että kun ei onnistu niin ei onnistu. Elokuun tapaamisen yhteydessä sovittiin, että vaikka seuraavalle treffeille ei pääse kuin kolme niin tapaamme kuitenkin. Amille lankesi tehtävä varata pöytä. Pöytävaraus tehtiin tiistaille 7.9. Kaikki hyvin ja Ami oli onnellinen kun osasi varata puhelimen kautta. Mutta vahvistus tuli Tallinnasta. Tarkistus osoitti, että tilaus oli tehty väärään kaupunkiin. Onneksi Ami sai varauksen peruttua ja sovittiin treffit seuraavalle viikolle. Tällä kertaa Ami oli tarkkana ja varasi pöydän Helsingistä ja tiistaille mutta kun vahvistus tuli niin olivat varanneet pöydän torstaille. Siinä vaiheessa päätimme, että syyskuun treffit saa jäädä väliin. Kiireisinä eläkeläisinä meillä oli täyttynyt almanakat muilla asioilla.
Lokakuinen tiistai oli sateinen mutta se ei meitä neljää haitannut. Viides lenkkimme Carita oli tällä kertaa estynyt. Anki ja Milla olivat jo ravintolan ulkopuolella kun Ulla-Maj ja Ami tulivat paikalle. Menimme heti sisään koska ravintola sulkee lounaspuolen klo 15 ja olimme huolissamme riittääkö aika meille kuulumisien vaihtoon.
Koronarajoitukset olivat kevenneet. Oliko mikään muuttunut? Kyllä. Ravintola oli täynnä iloisia ruokailijoita. Myös sivuhuoneissa oli asiakkaita. Ja se salaattipöytä. Olimme tottuneet siihen, että kun tulemme klo 13 paikalle niin kulhot ovat melkein tyhjät. Nyt oli runsaasti eri salaatteja vielä tarjolla.
Aloitimme kaikkien suosikkijuomalla, Aperol Spritzillä. Samalla vilkaisimme ruokalistaa ja kaikille löytyi mieluinen lämmin ruoka. Caritan syntymäpäivä oli tulossa. Milla oli lähettänyt hänelle tekemänsä tyynynpäällisen. Amilla oli syntymäpäiväkortteja mukana ja valitsimme siitä yhden ja lähetimme Caritalle onnentoivotukset.
Salaattipöytä oli runsas, kiitos siitä.
Juttua riitti. Milla oli kiertänyt eurooppaa melkein neljä viikkoa moottoripyörän selässä ja kertoi miten matka sujui koronasta huolimatta. Kotiin tultua jatkuu taas ompeluharrastus.
Ruoka oli maukasta. Silakkamarkkinoiden kunniaksi oli ruokalistalla silakkakiusausta. Viime kerralla Ami oli todennut lohikeiton olevan niin maukas, että ei edes harkinnut mitään muuta. Lohikeitto taitaa olla jatkuvasti tiistain listalla.
Anki ja Ami kertoivat laittaneensa kesämökit talvitelakalle. Toki haravointia riittää vielä. Ulla-Maj kertoi myös, että lehtiä riittää vaikka muille jakaa.
Mietinnässä oli myös treffipäivän siirtäminen kuukauden loppuun. Kuukauden viimeiselle tiistaille. Sopii ehkä paremmin myös Caritalle.
Niin oli pari tuntia vierähtänyt ja oli aika suunnata kotiinpäin. Milla ja Ami kävivät Kalevala Korun kautta ja piipahtivat vielä vieressä olevaan Artek kauppaan.
Mukava iltapäivä oli mennyt kuin siivillä.
Kiitos kirjoittajalle mukavasta tekstistä. Näillä tapaamisilla on niin suuro merkitys, mieli on aina kevyt kotiin lähtiessä. VAi mitä mieltä muut ovat?
VastaaPoista