247. Keskuskirjasto Oodi 7.10.2019

Kesän jälkeen ensimmäiset treffit sovittiin Oodiin. Koska me kaikki olemme nykyään eläkeläisiä niin päätös päivätreffeille oli kaikille mieleen. Kaikkien oli helppo löytää Oodiin, sijaitseehan se aivan Helsingin sydämessä. Saamme olla ylpeitä tästä taidonnäytteestä, niin upea se kyllä on. Siellä voivat kokoontua kaikki kaupunkilaiset  omaan tilaan, vauvasta vaariin saakka. Ja saimme todeta siellä olevan kaiken ikäisiä viettämässä päivää kaupunkilaisten yhteisessä olohuoneessa. 

Tällä kertaa Ulla-Maj oli päässyt mukaan. Pitkään jatkunut sinnikäs yskä oli  nyt voiton puolella.
Carita sen sijaan oli toipilaana kotona pitkän sairaalassa olon jälkeen. Nyt niitä voimia tarvitaan,

Tällä kertaa ruokailumme oli vähän erillainen, sillä Oodissa ei ole varsinaista ravintolaa, vaan ainoastaan noutolounaspöytä. Muutama lämminvaihtoehto oli myös tarjolla ja päädyimme sellaisiin.

Useasti vain tällaisissa lounaspaikoissa, ruuat ovat etukäteen valmistettuja ja käytännössä valmiiksi jäähtyneitä kun ne annostellaan lautasille. Itse ruuissa ei ollut maultaan mitään vikaa, mutta haalea ruoka-annos ei ole mitenkään mukava vaihtoehto. Siitä suuri miinus Oodille ja Fazer Cateringille. Paikka on tietysti tarkoitettu nopeasti ruokaileville ihmiselle, sillä paikkoja ei ole paljoa ja tarkoitus ei ole siellä jäädä pidemmäksi aikaa istumaan.

Vasemmalta Millan ja Uman annos Paistia kantarellikastikkeella, keskellä Ankin Härkisrisotto ja oikealla Amin Lohikeitto.

Jälkiruokakahvit päätimme nauttia jossain muualla.

Tietysti ruokailun jälkeen teimme kierroksen Oodin eri kerroksiin. Ylhäällä kolmannessa kerroksessa on varsinainen lainausosasto, Lisäksi siellä oli isot tilat äiti/isä ja lapsialueelle ja runsaasti lukupaikkoja opiskelijoille. Koko ison kerroksen näkee ylätasanteelta ja on tosiaan hienon näköinen.

Toisessa kerroksessa on monitoimitiloja ja harrastusmahdollisuuksia.  Lukuisia pieniä huonetiloja eri tarkoituksiin on varattavissa ilmaiseksi. Kiersimme koko kerroksen läpi ja tuntui, että kaikkialla olivat paikat täynnä ihmisiä.

Kaikkia kerroksia yhdisti upeat kierreportaat.

 

Me tulimme liukuportaita alas.

Päätimme siirtyä Sanomatalon kahvilaan juomaan jälkiruokakahvit. Se oli siinä sopivan lähellä ja sieltä oli helppo sitten jatkaa matkaa kotia kohden.

Uman Cafe-lattessa oli hieno sydänkuvio ja siitä innostuimme kokeilemaan miten omat kätemme onnistuvat vääntymään sydämen muotoon. Somessa niin suosittuja sydämiä lähetellään ahkerasti ja totesimme sen olevan aika vaikeaa. Taitaa tuo ikä tehnyt tepposet meidän sormillemme.

Siitä lähti kuitenkin idea laittaa Caritalle seuraavaksi päiväksi onnittelukortti sydämellä - juhlia pidetään sitten myöhemmin.

Kahvit, leivokset ja skumppa maistuivat jälkiruuaksi.

Amin Copenhagen-leivos ei meinannut mahtua suuhun.

Mietimme vielä joulukuun Tallinnan matkaa ja vaihtoehtona tällä kertaa  matkustaa Tallinkin laivalla ja syödä Tallinnassa tällä kertaa 'joululounas'. Ami lupasi katsella hintoja ja ajankohtaa, sillä matkan ajankohta olisi tänä vuonna lähempänä Joulua. 

Kotimatkalle päästiin pimeyden jo tullessa kaupungin ylle.